Helmin kanssa osallistuttiiin keväällä Bedlingtonkerhon järjestämälle jälkikurssille, joka pidettiin Porvoossa Nuuskulan vetämänä. 

Ensimmäinen jälki oli verijälki, noin 20 minuuttia vanha ehkä 50 metriä pitkä. Helmi oli ihan fiiliksissä päästessään yksin mun kanssa matkaan ja ennen jäljen alkua tyyppi riekkui kuin mikäkin pentu välillä repien jälkiliina, välillä tehden yllätysspurtteja. Jäljen alku oli hankalaa, Helmillä ei nimittäin ollut mitään hajua, mitä piti tehdä. Se kiersi jokaisen koivun ja risun niin, että 10 metriä oli äkkiä solmussa. Hetki siinä meni, mutta yhtäkkiä Helmi hokasi jäljen ja lähti rauhallisesti nenä maassa etenemään. Parit merkkaukset piti tehdä matkalla, mutta tarkkaa työtä yleisesti ottaen. Palkka löytyi kannon päältä (nakit rasiassa).

Toinen jälki oli laahausjälki hirven sorkalla. Pituutta ehkä noin 50 metriä, yksi 90° kulma. Helmi nosti jäljen kuin vanha tekijä, ja kulmakin sujui ongelmitta, ei kierrellyt yhtään, vaan kääntyi suoraan edetessään. Noin 5 metriä ennen sorkkaa (roikkui puussa) Alkoi vähän jännittää ja Helmi katsoi multa apua muutaman kerran. Jatkoi kuitenkin itse, ja meni puun ohi. Tein itse hölmösti, kun otin askeleita eteenpäin ja kannustin menemään eteenpän. Pysähdyin ja odotin hetken, ja Helmi palasi takaisinpäin. Sorkka löytyi, ja mikä riemu siitä repesi! Helmi alkoi nyhtää karvaa sorkasta, josta kielsin, mutta kouluttaja antoi luvan, ja Helmi sai jäljestyksestä palkaksi sorkan kantamisen ja reuhtomisen. Josko me jatketaan verijäljellä, ja kaatona sorkka, niin täytyy ottaa uudet keinot käyttöön, jottei kaato tule raadelluksi.

Kolmas jälki oli niinikään laahausjälki hirvensorkalla. Nyt oli vauhtia avian hurjasti, omasta mielestä se näytti liinakin kovalta vauhdilta ollakseen huolellista, mutta kouluttajan mukaan Helmi pysyi loistavasti jäljellä, eikä pitänyt vauhtia ongelmana. Jälki oli noin 70 metriä ja tunnin vanha. Siinä oli yksi 90° kulma. Alku oli metsätietä ja kulman jälkeen kääntyi metsään. Helmi meni muutaman metrin yli kulmasta. Eihän sitä nyt sovi jäljelle asioitaan tehdä! Hieman nolotti, mutta kouluttaja sanoi jäljestämisen tuovan sen verran adrenaliinia vereen, että näin voi käydä. Ja hommat hoidettuaan Helmi palasikin nätisti takaisin jäljelle tietäen tasan tarkkaan mihin oli menossa ennen pitstoppia. Sorkasta jälleen riemu repesi, ja nyt ei lähestyminen jännittänyt lainkaan niin paljoa kuin edellisellä kerralla.

Neljäs jälki oli myös hirven sorkalla laahaus jälki. Se oli noin kaksi tuntia vanha ja noin 100 metriä, yksi 90° kulma. Alku oli jälleen metsätietä, ja loppu melko tiheässä metsässä. Helmillä oli niin hirveä vauhti, että just sain pidettyä liinan lopusta kiinni, ja kävely oli melko konosmaista. Tällä kerralla vain jäljen alku oli merkattu, minkä tarkoituksena oli opettaa ohjaajalle koiran lukemista (ei himmailua kulman lähestyessä tms.) Tällä vauhdilla ei tosin ollut ihme, että Helmille tuli melkoinen hukka kulman kohdalla ja jatkoi hirveetä höökiä suoraan. Vähän se katseli mua, kun kuulin hukan tulleen ja pysähdyin, että mihin jäit. Palattiin takaisin ja Helmi jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut jälkeä oikeeseen suuntaan. Kaato oli taas puussa, ja Helmi paineli ohi, kouluttajan jalan jälkiä. Kun pysähdyin, Helmi tuli takaisin, ja saatuaan ilmasta sorkan hajun, se käveli ympäri kahdella jalalla nenä taivasta kohti. Ja löytyihän se sorkka. Tämä oli selvästi Helmin huonoin jälki, koska vauhtia oli aivan liikaa. Saatiin ohjeeksi tehdä vaativampi jälki (vaativampi maasto) tarkkuuden parantamiseksi.

Ehdottomasti jatketaan Helmin (ja muidenkin) kanssa jäljestystä, se kun tuntui olevan niin omimmalla alueellaan päästessään metsään. Jatkossa jäljet ovat kuitenkin enimmäkseen verijälkeä, ja mejän tapaan kaadon kanssa. Helmille täytyy vain opettaa uusi käyttäytymismalli kaadoilla.