Tänään olikin sitten jokseenkin agilityn täyteinen ilta.

Ensin oli Helmin bedlington-treenit Kalasatamassa. Otettiin kolmea lyhyttä radanpätkää, joissa mukana kaikki esteet, valssausta ja takaakierto. Helmi oli tänään oma tyyni itsensä ja oltiin vähän kuin hidastetussa filmissä. Hienosti se menee, mutta vauhtia saisi tosiaan olla pikkuisen lisää. Kepit meni tänäänkin tosi mallikkaasti, niistä se on alkanut innostua. Ennen seistiin joka keppivälissä ja näytettiin jokseenkin happamalta. Keinu oli esteistä jännittävin, mutta hyvin meni ilman himmausta. Takaakiertoa ei olla paljoa harjoiteltu, mutta voimakkaasti auttamalla sai vielä valssin tehtyä hypyn toisela puolen.

Sitten oli Ansan pentuilujen vuoro. Se aiheuttaa joka kerta hilpeyttä kissamaisuudellaan ja ylitsevuotavalla positiivisuudellaan ja yhtäkkiä yllättävillä hepuleillaan. Tänään parhaat hepulit aiheutti pussi. Otettiin pussia avustuksella niin, että lähetin kummaltakin puolelta ja pussin päätä pidettiin auki. Ei ongelmia tässä. Kerran meni myös melkein pussi alhaalla. Reenin lopussa kun otettiin uudestaan, niin lähetys pimeään pussiin ei enää ottanut onnistuakseen, jolloin avuksi otettiin dummynarunpäässäviritelmä. Ja vähänkö se oli kiva!

Otettiin lähetystä putkelle kahden hypyn takaa. Toinen este oli pakko kiertää sivusta, kun siellä se mammakin oli. Siirryin toisen esteen eteen ja juostiin siitä läpi yhdessä. Saatiin muutama hyvin onnistunut lähetys ja kova leikki perään. Mutkaputki tuotti myöhemmin ongelmia, millään ei enää meinannut Ansa sinne sujahtaa, joten otettiin avuksi dummy.  Sen kanssa onnistui.

Keppejä otettiin kujalla niin, että olin itse toisessa päässä ja Sanna piti Ansaa. Hyvin tuli näin ja vauhdilla. Sitten lähemmäs lähtöä ja vieläkin sujahti. Sivusuunnsaas kun otti etäisyyttä niin pinkaisi sivulle, mutta se korjaantui, kun Sanna toi Ansan lähemmäs keppien alkua. Saatiin hyviä toistoja lähetyspaikkaa vaihdellen. Hienoa Ansa!

Tänään sain palkattua pelkällä lelulla, ja tuo dummy tuntuu olevan ehdoton suosikki. Hirveät terrieriärinät repimiset ja pulistukset saatiin sillä aikaan, enkä näyttänyt yhtään lihapullaa koko aikana. Meillä kun on tuo namikoiran "ongelma", että lelu ei enää ole mitään, jos on yhdenkin herkun kentällä saanut. Mutta nyt oli molemmilla tosi hauskaa pelkästään leikkimällä.

Ansan jälkeen otin vielä Maisan kanssa pätkän. Siinä oli ainoastaan yksi hankala kohta, ja siihenhän se sitten kosahti. Kerta toisensa jälkeen. Tarkoituksena oli siis pituuden jälkeen  tulevalla esteellä takaaleikkaus. Ei onnistunut. Valssikin oli hankalaa tälle tumpelolle, joka keskittyi koko ajan tähän tulevaan ohjaukseen ja juoksi aivan liian kaukaa suhteessa pituuteen, jolloin Maisa jätti sen väliin. Loppuun otettiin vain putkesta eteenpäin suora juoksu ja palkka pituuden jälkeen. Ei se tän vaikeempi ollut:

Ennen Ansan reenejä otin MAisan kanssa keppejä ja kontakteja. Kontaktit edelleen 50-60. Pikkuisen pääsen jo pidemmälle juoksemaan, mutta pysähtyä tarvitsee itsekin. Monesti Maisa tekee niin, että se pysähtyy maahan katsomaan mua, tietysti kun olen itse pysähtynyt myös. No, reeniä reeniä. Kepit menee 40-70. Tosi hyvin painaa pään alas Sannan ohjeella vetää kättä edeää alhaalla ilman vetkutteluja. Mutta se viimeinen väli, oijoi. Maisa vetää niin hirveet kiepit kepeistä, ettei se ehdi kuuntelemaan taikka keskittymään, mikä tällä hetkellä ehkä isoin ongelma. Reeniä reeniä.