Näin uudenvuoden kunniaksi tein päätöksen olla ahdistumatta kirjaamattomista reeneistä, ja jättää ne vain niin tekemättä. Muuten tämän blogin elämä varmasti lopahtaa.

Elikkäs aloitetaan tämän viikon tiistain agireeneistä Kivistössä.

Sanna pisti meille sopivasti mietitäävää, juoksemista, ja pimeitä putkikulmia. Tehtiin tällaista rataa (esteet 1-11):

Ylläri pylläri meidän ongelmaksi muodotui esteeltä 3 putkeen (4). Maisa sujahti sen enemempiä kyselemättä väärään putkeen (19). Lähdin suunnitelmani mukaan twistillä esteen 2, ja ennakoivalla valssilla kolmoselta neloselle. Ei mitään toivoa. Karjaisu TÄÄÄÄÄLLLÄÄÄ sattui vain omaan kurkkuun, ja Maisa pinkaisi putkesta, että noniin tässä mä nyt oon. Suunnitelma meni vaihtoon, ja Sanna ehdotti pakkovalssia kakkoselle, kakkosen jälkeen valssi ja vekkaus, jolloin Maisan nokka ei enää ole väärään putkeen. Toimi ninkin reippaasti, että vekkasin Maisan takaakiertoon esteellä 3. Yhden kerran myös keilasin Maisan takapuolellani, niin että rimat kolisi. Siinä oli kunnon vekki. No mutta kun hallitsin kehoni ja oikean paikan, saatiin kohta onnistumaan. Huikeeta! Tässä siis ainoa oikea vastaus Maisan ja väärien putkien kanssa: muuta sen suuntaa niin, että sitää väärää estettä ei näy. Ja karjuminen ei ainakaan auta, aivan turhaa.

Ekan kontaktin pääsi Maisa taas roiskaseen, vaikka olin ottanu toisella kentällä A:ta alkuun. Että se on rasittavaa. No mutta, loppu meni hyvin. Maisalta sujuu pimeet putkikulmat tosi mallikkaasti. Jäin itse vähän kauemmas, enkä vetänyt vastakkaisella kädellä. Sitä tarvii kyllä miettiä, ettei heitä sitä väärään päähän, niinkuin myöhemmin kävikin.

Saatiin loppuun mallisuoritus. Jes. Niitä tarvitaa, kun alkuun on tahkoamista.

Sanna käytti vielä oman reenivuoronsakin meille, ja jäätiin Tepon ja Maisan kanssa vielä jatkamaan oman vuoron päätyttyä. Tehtiin radan loppupätkää (esteet 12-22), ja loppuun kokonaisuudessaan (1-22). Kepeille Maisa tosiaan tarvitsee tilaa itse hakea, ja kun sen antaa, niin kyllä ne löytyy. Sitten vain kiritystä loppuun. Elkalla kiekalla unohdin radan jo neljännellä esteellä eli keinulla (15), joten se meni vähän sohimiseksi. Kontaktia ei sitten taas tarvinnut niin ottaa, ja puomillakin pitki venkoilla. Argh, näitä kontaktiesteitä. Seuraavalla kierroksella kävi pimeeseen putkeen viennissä juuri niinkuin oli mun ohjauksella mahdollista, eli sujahti väärään päähän. Loppupätkä ok, paitsi kolmella viimeisellä esteellä voisi myös katsoa, missä koira tulee. Puomin kontaktikin sujui, kun kiritin puomin ohi. Täytyisi saada apuohjaajan kanssa tätä, että puomin voi vetää täysiä loppuun ilman, että itse kiritän.

Viimeisen kerran vedettiin koko rata, ja nyt näkyi sekä oma että Maisan lässähdys. Sanotaan, että hetkittäin hyvin, mutta kokonaisuudessaan vaisusti. Ja putkesta (18) tultiin samasta päästä ulos kun mistä mentiinkin. No mutta pihalle mentäessä Maisalla oli kiire hädälle, joten voi katsoa taas peiliin. Tänään siis myöhästyttiin reeneistä plus ettei koira saanut kunnon lenkkiä ennen. Omasta toiminnasta sen verran noottia, että mun pitäis pystyä tsemppaan itse koko ajan. Maisa kuulemma tekee ihan eri meiningillä, kun mulla on meininki päällä. Sinänsä loogista, mutta miten sitä kuitenkin joskus vetää vasemmalla kädellä, ja sitten ihmettelee miksei onnistunut. Täytyy keskittyä.