Keinukalliolla Niinan ja Pallon kanssa. Ensin Maisan kanssa noutoja. Meidän metallinouto on kyllä melkoisen huvittava. Siitä ei nyt ihan huou tekemisen ilo, Maisa hakee kapulan, koska käsken sitä. Ainahan se lähtee ihan sata lasissa kapulalle kuin kapulalle, mutta sitten kun huomaa sen olevan metallinen, niin se nostetaan varovasti suuhun ja palautus ravilla samalla taiteillen, että kapula pysyy suussa. Se on niiiiin yök että. Tuo eteen nätisti, mutta siinä kun hetken joutuu odottamaan kapula suussa kuono taivasta kohti, niin suu alkaa vääjämättä aueta, kapula valua kohti toista suupieltä, pää kääntyy ja ilme on, että ota nyt jo herranjumalasentään tämä ällötys pois mun suusta! Se on kaikkinensa aika koomista. Muutama toisto ja yhdessä jopa piti kapulaa kunnon otteessa edessä. Perään juoksentelua kapulan kanssa otteen parantamiseksi.

Metallinoudon perään pari normia noutoa, niin jäi tosi hyvä mieli kummallekin. Puukapulan kanssa ote on tosi mallikas ja eteentulo hyvä. Lopetan usein tähän, koska vieläkin taipumus varastaa sivulle.

Ruudussa otettiin hämäyksen vuoksi Niinan tötsillä, joista kaksi etummaista oli pientä vihreetä ja takimmaiset normi oranssit. Tosi hyvin haki ruudun, ja mikä ilahduttavaa, niin ei hakenut takimmaisten taakse, vaan luki pienet vihreät myös ruutuun. Erinomaista! Pientä epävarmuutta oli havaittavissa mennessä, meni kyllä laukalla, muttei ihan niin räjähtävästi kuin yleensä. Kuitenkaan ei vaihtanut raviin, mikä oli positiivista. Maisa hakee (näemmä) nyt aina ruudun sillain, että juoksee suoraan keskelle ja kääntyy vasemmalle, jolloin paikka on ruudun vasemmassa laidassa. Ei mitenkään ihan täpärällä, muta kuitenkin selvästi toisella reunalla. Hmm. En ehkä kuitenkaan puutu tähän.

Sitten otin seuraamisen peruutusta. Tää on kanssa yksi niistä jutuista, joka vain jää ja jää ja jää. Mutta nyt. Ensin ihan suorilta otin nami kiinni jalassa seuraamista pari askelta eteenpäin ja vauhdista taaksepäin. Ensimmäisenä Maisa lasauttaa takapuolen maahan ja pomppii puoliksi poikittaen taakse. Kun namin laittaa kuonon eteen ja itse kumartaen työntää taaksepäin, niin takapuoli pysyy ylhäällä, ja ihan kivasti liikkuu. Mutta siinä ongelma tietysti se, ettei ole kontaktia, mutta kyllä se tälläinkin varmasti onnistuu. Vaihdoin kuitenkin taktiikkaan B, ja pelkästään työnsin Maisaa edelläni peruuttamaan ja olen ottanut siihen sanaa ”peruu”. Jonka jälkeen sivulle ja sama juttu taakse. Ja mikä väläys. Nyt se tapahtui! Maisa tajusi, että seuraaminen taaksepäin sanalla ”peruu” tarkoittaa, että niitä takajalkoja käytetään myös aktiivisesti taaksepäin menemiseen. Jes! Otin muutamia toistoja ihan parilla askeleella, erinomaista.

Tunnaria Niinan avustuksella. Otettiin oikea määrä kapuloita riviin ja oma keskivaiheille. Maisa paukkasi täysiä kapulopille ja toi järjestelmällisesti reunimmaisen. Ja heti suoraan, ilman minkäänlaista miettimistä. Ei taas. Noh, Niina otti kapulan aina pois ja lopulta se jätettiin kokonaan pois. Nyt joutui pieni pää miettimään, että mikä sitten, jos ei reunimmainen. Toi oikean, pienen hosumisen jälkeen: haistoi muut otti oman, tiputti oman haistoi toista, otti oman-tiputti-haistoi toista → otti oman ja toi sen... Otettiin uudestaan, nyt ympyrässä, oma kauimmaisena. Hienosti haisteli muita ja toi oman. Pientä epävarmuutta, mutta kuitenkin aktiivisesti ajatteli, että mitä tässä kuuluu tehdä.

Kokonaisuudessaan kiva reeni, mutta ihan se huippu terä ei ollut nyt Maisan tekemisessä mukana. Johtuuko juoksuista vai kuumudesta vai mistä, mene ja tiedä. Tai sitten oli vain niin monta uutta hämäystä ja epävarmuuden aiheuttajaa, että terävin kärki ei ollut mukana.

Otin Ansan kanssa repimistä patukalla. Harmaa pieni ei niin mikään oloinen patukka saa sen kierrokset ihan kaakkoon. No, mikä vain toimii, ei sen väliä. Harmaa patukka vain monesti erottuu tosi huonosti saman värisestä kivituhkasta. Otin Ansalle ekaa kertaa kapulan, punaisen harjoitus sellaisen. Leikitin sillä, ja heittelin lähelle. Ensin kävi haisteleen, että mikähän tämä on, mutta lopulta otti suuhun! Hyvä Ansa! Vielä pari kertaa nosti suuhun ja toi mulle ihan lyhyen matkan, tosi hyvä.

Muutamia perusasentoja ja askeleen liikkeellelähtöjä namin avulla. Tosi hyvin kääntyy sivulle ja monesti ihan nojaa jalkaan. Nyt pystyy jo muutaman sekunnin nostaan kättä reilusti pois ja vähän suoristamaan itseään. Tosi hyvä! Nopeet vapautukset ja paljon leikkiä.