Tänään olikin paljon porukkaa tokokentillä Ojangossa. Kävin tekemässä ruudun valmiiksi, jota otin jälleen suoraan autosta ensimmäisenä Maisan kanssa. Tällä kertaa en bongauttanut tarkoituksella, ja hyvin lähti. Mutta oikean takatolpan taakse. Pöh. Ja kolme seuraavaa kertaa ihan mihin sattuu ruudun viereen. Ja siinä välissä viereiseltä kentältä karkasi musta hovawart Maisan luo. No, siinä meni oma aikansa, kun omistaja tuli sitä hakemaan ja itse pidin Maisaa toisella puolen ja vierailijaa toisella puolen. Äh. No eipä siinä sen suurempaa vahinkoa tapahtunut. Seuraavat ruudut menivätkin jo huomattavasti mallikkaammin. Palkkasin tänään pelkästään seisomisesta, koska Maisa tarjosi monesti maahan menoa suoraan. Ja tänään ensimmäisen kerran myös ruudun ulkopuolella.

Seuraavaksi lähdettiin ihan uusille urille, nimittäin ohjatun noudon alkeisiin. Laitoin Maisan molemmille puolille muutamien metrien päähän namikipot, joiden päälle kävin vuorotellen laittamassa namin. Otin alkuun toistoja aina yhdelle puolelle, jonne olin vienyt namin Maisan seisoessa keskellä. Ensimmäisen puolen vaihdon jälkeen Maisa meni ensin väärään, mutta seuraavat toistot oikein. Sitten pienen seuraamispätkä väliin ja tällä kertaa kiersin molemmat kipot sattumanvaraisessa järjestyksessä ja jätin toiseen namin. Hienosti Kuunteli ja katseli ohjauksenoikealle kipolle. Kipolta kutsuin luokse, jottei käy toisella kipolla tarkistamassa. Viimeisillä toistoilla tuli jo itse suoraan kipolta luokse. Merkin opettaminen jännittää vielä todella, kun ruutu ei ole 110 varma. Jos se sitä ikinä voi ollakaan…

Sitten yksi metallinouto, hienosti toi jo alun laukalla takaisin. Vau! Mutta kun menin kehumaan siitä, niin loppuun hidasti ja lopun pito oli taas hyvin epävarma suu ammollaan. Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Loppuun hyppynoutoa. Heti ekalla heitolla kapula hajosi ilmassa ja toinen pää kolahti esteeseen ja jäi esteen meidän puolelle, ja loppuosa kapulasta lensikin sitten sinne mine piti. Hyvät naurut sain, kun Maisa raukka hakee kapulan molemmat osat. Ison mokkulan sovittaminen suuhun ei ollut niin helppoa, mutta kyllä sekin onnistui. Loppuosan toi kuin sikarin. Kokosin kapulan ja otin muutaman toiston. Ei ongelmia.

Sitten Ansan vuoro. Perusasentoreenillä aloitettiin. Nyt vaadin tarkempaa suoritusta, ja ilman häsellyksiä. Hyvin menee perille, ettei namia tipu, jos hyppii, raapii ja roikkuu. Tosi tiiviisti teki. Välillä liian eteen, jolloin meinasi kaatua pikkulikka selälleen, kun yritti saada pään polven kohdalle. Sitten liikkeelle lähtöjä, alkuun taas normi häsellystä, mutta loppua kohden parani. Häsellysten jälkeen autoin pitämällä namia alhaalla jalan vieressä, mutta pääasiassa pidin kättä ylhäällä. 

Seuraavaksi hyppyä. Tähän tarvitaan vielä voimakasta käsiapua, mutta seisominen luonnistui jo paljon paremmin. Muutaman kerran jopa ilman käsiapua. Hienoa!

Liikkeestä seiso ja maahan otin vain liikuskelemalla edestakaisin ja peruutellen. Molempiin voimakkaat käsiavut. Seisominen alkoi jo raksuttaa, maahanmeno menee monesti ryömimiseksi, jos meinaa itse jatkaa askeleen. Luoksetuloa otin kokonaisena liikkeenä ehkä noin 10 metrin matkalta, hienosti löytyi sivu. Pikkuisen liipaisin herkkä on paikaltaan lähtemään, mitä täytyy siis harjoitella paljon lisää. Loppuun otin lennosta seuraamista, hienosti meni jopa 10 metriä. Ei kuitenkaan kannata lähteä ahnehtimaan tässä.

Ennen tavaroitten pakkaamista autoon otin Maisan kanssa vielä eilisistä agireeneistä saatuja kotiläksyjä. Kontakteja kontakteja kontakteja. Eli kontakteja. Nyt kiinnitin huomiota oman liikkeen jatkumiseen ja ota-sanaan. Eilen kuulemma venyttelin sitä väghän miten sattuu, niin ei oikein voinut koira tietää, mistä olikaan kyse. Plus, että ite olin epävarma, että pysyykö se-eikö se pysy, niin eihän se nyt sellaista kestänyt tietenkään.

Toinen kotiläksy koski Maisan lähelletuloa: käsi ylhäällä=koira kaukana, käsi alhaalla=koira lähellä. Tämä oppi on noin niinku periaatteessa ihan kaalissa, mutta liian vähän on erikseen harjoiteltu, niin Maisa teki ylimääräisiä esteitä tiukassa paikassa. Otin pelkästään kahdella vierekkäin olevalla esteellä ensin takaakierron, sitten hyppy poispäin, ja palkka läheltä. Hyvin toimi. Otin vielä häiriö-putken hypyn taakse, hyvin toimi. Tosin oli jo niin pimeetö, että ehkä musta putki ei ollut kaikista vetävimmillään, mutta enihau. Loppuun vielä sylkkäriä putkelta hypylle. Jotenkin meidän heikko kohta, mutta nyt yllätykseksi meni joka toistolla nappiin, eikä veivannu mitää ylimääräisiä pyörähdyksiä. Hyvä hyvä.