Koska olen päästäni vialla ja ollaan menossa Maisan kansa kahden ja puolen viikon päästä korkkaamaan voittaja Loviisaan raviradalle, ajattelin, että olisiko hyvä testata miten Maisa tekee hevosten vieressä. Miksi aloittaa uutta ja jännittävää luokkaa perus hiekkapohjalla, kun sen voi aloittaa hevosenkakan keskeltä ja niitten vieressä. Olenko hullu? Kyllä.

Noh, kun satumme asumaan hevosten vieressä, niin mikäpäs parempi tlaisuus, kun mennä tekemään tokoa hevosaitauksien viereen. Ja jotta tehtäisiin elämästä Maisalle vielä hauskempaa, niin mennään aivan kiinni aitauksiin heinikkoon, kun puskat valtaavat toiselta puolen. Illalla oli vain kaksi hevosta aitauksissaan, mutta ne olivatkin siten sitäkin kiinnostuneempia miestä. Toinen seurasi aidan vierustaa, kun hinkkasin seuraamista siinä vieressä. Ja Maisalla pysyi kontakti, eikä KERTAAKAAN edes hymähtänyt hevoselle! Olinko vähältä ylpeä. Koetilannehan, kuten kaikki tiedämme, on aivan totaalisen eri juttu kuin omat treenit hevosaitauksen vieressä, mutta ainakin näin peruslähtökohdiltaan ihan jees, vaikka hevoset siinä vieressä oliskin. Oletan, että vaikka hevosia lähellä olisikin, niin ne tuskin seuraavat metrin päässä toisella puolella seuraamiskaaviossa.

Siis näin oletan.

Eli tehtiin vain seuraamista ja kaukoja. Kaukoissa yhdessä seiso-istu vaihdossa otti askelia eteenpäin, kun vastalanseeraamani poistu-käsky ei ihan vielä ole uponnut. Ilme oli, että häh? Otin kaikkia kääntymisiä ja askeleita, jopa peruutus meni kasin arvoisesti. Loppuun vain metallikapulan kantamista. VAIN. Niinpä. Vaadin siltä ihan liikoja, kun tiedän, miten inhokki se oikeasti sille on. Tiputti muutaman kymmenen metrin jälkeen, enkä tietenkään voinut siitä palkata, niin vaadin ja vaadin ja vaadin. Ihan liikoja. Voi kun joku opettais mulle tuon lopettamisen taidon. Loppuun otin ihan helpon noston, josta huimat kehut ja palkka, ettei aivan pee aska mieli sille jäisi.

Sain vielä kotiin tullessa Tapanin seisomaan rappusille (!) ja kertomaan, meneeko Maisa istumaan vai ei jättävässä. Tämä kun koettiin vimeksi jälleen ongelmakohdaksi, kun olen sitä vain itsekseni tehnyt ja aina vilkaidssut, että menikö. Noh, menee kun vilkaisen, vaan jää seisomaan jos en. Jep. Tarvittiin noin viisi toistoa, että se pylly rupesi läsähtämään maahan, kun en katso. Nami lensi heti, kun vahvistus tuli rappusilta. Toistoa toistoa, liikkeestä istua kun se osaa.

Reilu kaksi viikkoa kokeeseen. Hmm. Hullu.