Tänään vietettiin Maisan kanssa mukava päivä metsässä Vesikoirat ry:n järjestämällä jälkikurssilla. Kouluttajana meillä oli Minna Leppälä NouHausta. Eileisen ryhmän muurahaishyökkäyksen jälkeen paikka vaihdettiin Sipoosta Vantaalle. Aloitettiin Heurekan lähistön nurmilla teoriaosuudella ja makkararuuduilla. Maisan kanssa otettiin lyhyehkö makkarajälki nurmella, joka oli noin suunnilleen puolikas soikio. Alkuun oli joka askeleella nami, jonka jälkeen 10 askelta ilman, ja loppuun taas nameja joka askeleelle ja viimeisellä askeleella kasa. Maisa ei taas tyylileen uskollisena vain pystynyt pitämään suutaan kiinni, kun näki koulutusliivin ja oli varma, että nyt tehdään JOTAIN, ihan mitä vaan kaikki käy. Mun mielestä on ihan tosi kiva, että se on niin innoissaan aina, mutta jospa se vain pystyisi pitämään mölyt mahassaan. Mutta ei. Noh, sitten käveltiin jäljen alkuun ja kun sitä oltiin mulle näyttämässä, niin hyvä että omat ajatuksensa kuuli, kun Maisa jäi Hannan luo huutamaan. Sitten kun pääsi jäljele, niin suu meni suppuun ja teki oikeasti töitä. Hyvin vielä muisti, mikä oli homman nimi, vaikka laiska omistaja ei olekaan tänä vuonna vielä yhtään jälkeä polkenut. Lopun palkkakasa meni niin hujauksessa, ettei sitä kouluttajan kanssa edes huomattu ja oltiin ihan varmoja siitä mihin jälki jatkuu. Noh, Maisa hukkaa ja hukkaa jäljen ja lähtee voimakkaasti vetämään oikealle. Olisi siis kannattanut uskoa koiraan, kun se jälki oli oikeasti loppunut jo.

Kuvat (c) Sami Osenius

Maisa oli todistetusti hetken paikallaan - ja hiljaa.

Jälkivaljaidenhan tulisi olla juuri sopivat, ei liian isot. Nämä joket on ostettu autoon ja vähän summittain isommalle turkille... eli jälkivaljaiden ostoon siis.

Tästä vaihdettiin paikkaa lentokentän läheisyteen metsään, jossa ohjelmassa oli metsään tehty jälki ja esineruutu. Maisalle käytiin tekemässä U:n mallinen jälki, joka vanheni noin tunnin. Jäljen alussa oli tiuhempaan namia, ja sitten koko jäljen pätkiä ilman ja välillä taas muutama palkka. Hyvin Maisa nosti jäljen ja vielä oikeaan suuntaan, vaikkei olla koskaan janalta liikkeelle lähdettykään. Loppupätkällä Maisa hukkasi jäljen kerran, kun se meni kuopan pohjalle. Siitä uusi käsky "jälki" ja hyvin jäljesti loppuun. Maisan keskittymistä jäljellä kehuttiin, ja se jaksoikin hyvin haistella ja syödä namit jäljeltä. Ei välttämättä uskoisi sen perustella, mikä raketti autosta tulee aina ulos.

Esineruutu tallattiin kapeaksi suorakaiteeksi kurssilaisten toimesta. Maisan kanssa ei olla koskaan koitettu tätä aikaisemmin ja kun sen sai autosta pihalle, niin lähti heti nenä kiinni maassa jälkeä etsimään. Otti kuitenkin vieraan nahkahanskan ja muutaman noutoharjoituksen jälkeen kouluttaja vei sen Maisan nähden piiloon noin 5 metrin päähän. Päätin ottaa tähän loogisimman käskyn "esine". Hyvin Maisa toi lopulta muutaman kerran alkuihmettelyn jälkeen.

Kyllä se esinekin sieltä löytyi. Kiitos taas Samille mahtavista kuvista!

Tästä sai taas uuden poltteen tähän lajiin, kun se on pikkuisen ollut tuolla hattuhyllylä vime ajat. Nyt vain jälkivaljaiden, liinan sekä oranssin pro-liivin ostoon, niin täältä tullaan metsät! Pikkuisen olen jotenkin jännittänyt tuota jäljen metsään vientiä, kun olen opin saanut joskus niin, että peltojälki kannattaa tehdä ensin kuntoon, ennen kuin siirtyy metsään, mikäli mielii joskus pellolla vielä jatkaa. Peltojälki kun on paljon tarkempaa jokaisen askeleen suhteen kuin metsässä. Mutta nyt sen tein ja tällä tiellä jatketaan.