Meillä on piirin reeneissä yksi uusi reenikaveri, siro mustan-ruskea aussi. Todella taitava, kuuliainen ja kiltti. Ja hiljainen. Pihahdustakaan ei kuulu, vaikka toinen on intoa täynnä, keskittyminen on aina 100%. Oon kade. Meillä meni kolme yritystä remmistä irti, ennen kuin päästiin Maisan kanssa tekemään. Ennen olen "pyytänyt" Maisaa olemaan hiljaa. Nyt oon alkanut miettimään oikeasti, että MITEN sen saa olemaan hiljaa tokossa. Liikkeissä en uskalla toteuttaa mitään kieltävää toimenpoidettä, koska Masian vastaus on olla tekemättä mitään. Ennen kuin mitään tehdään niin siinä toimii, hitaasti, mutta kuitenkin. Oltiin henkisesti valmistaudutta varasijaan sunnuntain kokeeseen, mutta se valmiustila purkaantui, ja nyt alettiin sitten oikeasti seuraavan luokan liikkeitä. Nyt se on päätetty. Kokeetkin on jo mietinnässä. Sitä ennen varmaan tarvitsee opetella ne liikkeet.

Paikalla istumista ei olla otettu varmaan moneen vuoteen liikkeenä, eikä oikeastaan muutenkaan. Nyt oon ottanut vähän paremman puutteessa istumista aina kaikissa väleissä, kun rakennan jotain tms. Ihan hyvin menee, mutta pitäisi enemmän saada otettua tietenkin. Ruutua otin ensin suoraan, ruutu oli valmiina ja nauhat mukana. Ensimmäinen taas metsiköön, suihkautti takimmaisten taakse, seuraavat oikeaan laitaan, sisälle kuitenkin. Sitten vein lätkän ja johan alkoi löytyä. Otti sen taas suuhun, mutta tiputti, kun ei mitään tapahtunut. Jos tässä ruudusta jotain hyvääkin on, niin kertaakaan ei ole ennakoinut tän uuden ongelman hiomisen aikana maahan.

Otin kaikkia jättäviä sekaisin ilman seuraamista, ja reisillehän ne meni. Istumisesta maahan, seisomisesta istuun, mutta maahan meni sentään maahan-käskystä. Ja pitikös nää jo osata? Pakko myöntää, että otsasuoni alkoi ihan vähän tykyttää, mutta saatiinpa ennen luovuttamista kuitenkin kaikki oikein.

Loppuun merkkiä. Hyvin meni, reilusti yli puolet haki täysin tötsä taakse. Ekalla kerralla taas tietysti yritti ottaa tötsän suuhun. Mikähän tääkin kuvio on? Sitten otin merkiltä (ilman merkille lähetystä) ruutua vasemmalle. Tää meni ihan huutamiseks, kun ei voinu millään tietää mitä mää halusin. Muutaman kerran jälkeen saatiin menemään, huutamisella, mutta kuitenkin. Näihin huutamisiin tarvitsen apua, en osaa puuttua nihin nin, etä MAisa tajuaisi, että se on se huutaminen nimenomaan, mikä nyppii. Sitten se hosuja mussa halusi ottaa vielä yhdistettynä merkin ja ruudun. Ja sehän meni ihan ok, jos ei sitä huutoa lasketa. Mutta pitää vielä paljon tehdä kumpaakin erikseen. Ja varsinkin tuota merkiltä lähetystä. Hyvin on mennyt ilman tötsää lähettäminen ruutuun, mutta huomasi, että heti kun on se yksi opeteltu asia edessä, niin palikat levis.

Ansan kanssa aloitettiin perinteisilä perusasennoilla ja liikkeell lähdöillä. Nyt oon jo kiristänyt taas vähän vaatimuksia tuon lähdön suhteen, ja alkoihan se sujua. Etäisyyttä Ansalla on aika paljon seuraamisessa, mutta perusasennot se ihan nojaa. Että eikös se ole ihan hyvä kombinaatio?  Otettiin muutamia luoksetuloja, ja tää tuntuis jopa olevan ihan hallussa kokonaisuutena. Matkaa nyt oli joku 15 metriä, joten se täytyy vielä venyttää kunnolla. Muutama hasardimpi oli joukossa, kun Ansa kaarsi rroimasti mun vasemmalle, ja hujahti ikäänkuin pikkuisen taakse, mutta tuli kuitenkin sivule ilman mitään. Jes. Tultiin tänään tosi myöhssä, joten reeniaika jäi aika lyhyeksi, joten en ehtinyt Ansan kanssa hyppyä, mikä oli titysti tarkoituksena. Mutta kiva reeni kokonaisuudessaan. Kuuntelee hallissa ihan erilailla, kun pihalla, vaikka häiriö on koko ajan paljon lähempänä. Toki pihalla on paljon enemmän lääniä.