Huhheli heijakkaa, kun on universumi tätä blogia vastaan. Se että tein uuden vuoden päätöksen jättää kirjaamattomat reenit niin tekemättä, ja jatkaa tästä viikosta eteenpäin, niin bittiavaruus nielaisi mun viiltävän syväanalyysin tiistain reeneistä. Joten nyt seuraa lyhennelmä siitä. Tosi lyhyt.

Eli rata oli tällainen (esteet 1-11):

Päivän suurin ahaa-elämys tuli esteiden 3-4 suorittamisessa. Maisa siis tietenkin sujahti putkeen (19), ennen kuin ehti kissaa sanoa. Tai karjua TÄÄÄÄLLLÄÄÄÄ. Ei auta huutaminen ei, sattuu vain omaan kurkkuun. Aloitin itse twistillä esteellä (2), ja ennakoivalla valssilla esteeltä (3) --> ei toimi. Mutta sitä varten meillä on valkku, joka ehdotti, että alottaisin pakkovalssilla esteellä (2), valssi kolmosta ennen ja vekkaus kolmoselle. Toimii! Ekoilla kerroilla olin hidas ja vekkasin Maisan taakaakiertoon, mutta kun hallitsin kroppani, niin vekkaus toimi kuin unelma. Jes! Tästä lähtien lopetan turhan täällätäällätäällä -huutamisen, kun se ei kertakaikkiaan toimi, ja otan suunnitelmaksi sellaisen, jossa ansaeste ohitetaan suuntaa muuttamalla.

Otettiin oman vuoron jälkeen vielä loppuosa ja sitten kokonaisuudessaan.

Summa summarum: Radalla olleet pimeät putkikulmat eivät tuottaneet ongelmia Maisalle, mutta kontaktin pääsi taas roiskaisemaan ekalla kerralla. Argh. Täytyy kiristää taas vaatimustasoa, ettei roiskasua pääse tapahtumaan ollenkaan. Puomin kontaktin hidasteli, otti kunnolla kun kiritin ohi --> apuohjaajan kanssa reeniä tähän. Omaan ohjaamiseen tsemppiä jokaiselle kerralle: Maisa tekee niin paljon paremmin, kun itse vedän täysillä. Ja miksen vetänyt, nii-i. Loppuun pientä hiipumista Maisalla, mikä osaltaa johtui siitä, ettei raukka päässyt hädälle kun juostiin takki liehuen reeneihin myöhässä (!). Tässä tiivistelmä.