Tänään aloitettiin Maisalla uusi harrastus, eihän niitä vielä olekaan tarpeeksi. Päästiin siis ensimäistä kertaa hakumetsään, Vantaan palveluskoirayhdistyksen ryhmään, jota vetää Kari Urhonen. Agitreenikaverimme Teppo on ryhmässä myös, ja heidän vinkaamaana löydettiinkin vapaa paikka ko. harrastuksen parissa. Kiitos vain Heinille!

Aloitettiin Maisan kanssa niin, että maalimies lähti houkutellen juoksemaan metsään palkka kädessään, ja päästin Maisan irti kun maalimies oli noin 30 metrin päässä. (Opin varmaan oikeat termit tässä matkan varrella, mutta siihen asti selitän selittämällä...) Maisalle ei tuottanut muu vaikeuksia kuin pysyä housuissaan, ennen kuin päästin sen irti. Toinen oli ihan hädissään, että lihapullat karkaavat metsään. Kouluttaja totesikin, että "no, sanotaanko, että ei nyt ihan tyypillinen vesikoira...".

Ensimmäisellä kerralla unohtui sanoa käskysana ja käsimerkki, mutta ei näköjään haitannut. Päätin ottaa tähän käyttöön nyt käskyn "ukko".

Tosi kivaa oli ja ryhmä on mukava. Seuraavia treenejä odotellessa.

Tänään olisi ollut piirin vuoro, mutta koska olin jo alusvaatteoisiin asti märkä, niin ajattelin etten viitsi yksikseni sinne lähteä. Otin sen sijaan nopeat tokotukset Keinukallion parkkiksilla. Laitoin ruudun valmiiksi ja nyt ensimmäistä kertaa asfaltille. Otin ensin Ansan kanssa. Vitsit se on ihana, kun sillä on hyvä päivä. Ja niitä onneksi on vielä paljon paljon enemmän, kuin niitä terrieripäiviä (jolloin tehdään silloin kun huvittaa jos huvittaa)... Otin perusasentoa ja liikkeelle lähtöä. Tuppaa vaan olemaan niin namien perään, että mahdotonta pomppimista liikkeellelähdöt. Saatiin kuitenkin tosi hyviä onnistumisia. Sitten seisomista. Hyvin on alkanut hiffaamaan seiso-käskyn ja voin ottaa jo yhden askeleen teenpäinkin. Toki tosi vahvoilla käsiavuilla mennään. Otin myös maahanmenoa, mikä on tosi paljon hankalampi Ansalla liikkeestä. Paikaltaan se menee kuin vettä vaan, mutta liikkeessä aletaan hiipiä ja ryömiä. Tässä kohtaa viimeistään huomasi taas Ansan ja Helmin eron. Mikään sisäelin maailmassa ei olisi saanut Helmiä menemään maahan sateessa märällä asfaltilla. Mutta Ansa ei edes huomannut, ja mulla oli vain lihapullia.

Loppuun muutama luoksetulo. Täytyy sanoa, että mahdottoman helposti Ansa on oppinut paikka-käskyn, kun yleensä kotona kaikissa tilanteissa on "odota", ehkä juuroi siksi, etten kuluta "paikkaa" loppuun. Nyt meni luoksetulon loppukin loistavasti. Pidin vasenta kättä irti kropasta, ja Ansa juoksi suoraan sitä kohti ja perusasentoon. Vitsit olin tänään ylpeä pienestä terrieristä!

Sitten olikin Maisan vuoro. Otin heti kärkeen ruutua. Ai mitä ruutua? Mikä? Missä? Ai hä? huoh. No meni lopulta, muttei kyllä mitenkään täysiä. No, aina ei voi onnistua. Sitten muutama luoksetulo ja pysähdykset tuntuvat nyt olevan (kopkop) mallillaan. Maahan ei ihan heittäydytty märällä asfaltilla niin lennosta, mutta ihan sika hyvin kuitenkin.

Lopussa hinkattiin ja hinkattiin kaukoja, iha tylsyyteen asti. Nyt alkaa "poistu" käsky pelittää seiso-istu vaihdossa, nytpä onkin hyvä ottaa sitten toinen vaihto käsittelyyä. Nimittäin seiso-maahan. Maisalla ei mene hissi alas asti, ja se ottaa askeleen eteenpäin. No, tätä hissitettiin hamaan tulsyyteen asti. Olisi voinut lopettaa aikaisemminkin...