Hannan ja kaikkien koirien kanssa Keinukallion parkkiksella tokoilemassa. Otin Maisan kanssa alkuun ruutua ihan kylmiltään. Tuntui kaksi hernettä vain kilkattavan, kun ei tiennyt, että mitä sieltä piti katseellaan etsiä. Jäi toljailemaan ennen ruutua aivan ullakolla. Pyysin takaisin ja kävin näyttämässä ruudun. Ja johan alkoi toimia. Aivan ihmeellinen taikatemppu tuo kohdan näyttäminen kaukaa. Tavoitehan tietysti olisi, että ihan itse sen hokaisi. Matkalla sinne.

Seuraavaksi luoksetuloa. Maahanmeno on aivan loistava, Maisa laittoi heti jarrut päälle ja etujalat jo ilmassa suorana eteenpäin. Toisin kuin seisomisessa, jossa pysähdytään 15. päivä. Tähän täytyy puuttua, sillä se valuu jo liikkestä seisomisessakin. Tiukasti vain löysät pois ja palkka vain ja ainoastaan nopeista pysähdyksistä.

Loppuun tunnaria. Otettiin uusi taktiikka käyttöön ja laitettiin iso kasa kapuloita keskelle ja oma selvästi erilleen kasasta. Alkuun ei mitään tietoa, mitä haettiin. Taisi mennä kolme kapulaa, ennen kuin Maisa alkoi miettiä miksei palkkaa tipu. Ensin se haki katseella oman, mutta lopulta se pysähtyi hetkeksi miettimään, mikä oli homman juju. Haki katseella oman kuitenkin ensin, mutta meni oma suussaan haistelemaan kasan läpi. Tähän lopetettiin. Pitäisi varmaan treenata enemmän käytännössä kuin mielikuvilla.