Hannan, Nizan, Fidzin ja Ellan sekä Sähköjäniksen kanssa treenailemassa. Ei tullut alkuun mistään yhtään mitään. Tai no ehkä vähän liioiteltua, mutta virtaa ja tekemisen intoa oli niin paljon, että tarkkuudesta ei voinut edes haaveilla. Ensin paikkamakuu Fidzin kanssa. Söi lunta ja muutenkin katseli ympärilleen. Tähän täytyy nyt varmaan oikeasti alkaa puuttumaan, sillä vaikka se että liike on varma paikalla pysymisen puolesta, niin se ei nyt enää riitä, olen päästänyt liian paljon läpi sormien, niin kuin torstainakin tuli huomattua. Kurkin piilosta ja sain muutaman kerran ärähdettyä ja keskeytettyä haistelun. Mutta se tietysti kiinnittää Maisan huomion, kun yhtäkkiä olenkin näkyvillä, joten täytyy miettiä josko pilkkoisi taas paljon pienemmiksi makuut, ettei turhautumista ehdi tulla, tai sitten alan opettaa pään laskemisen maahan, se kun on ihan luonnollinen asento Maisalle. Alkuun muutama hyppynouto. Tai paremminkin hyppynoutopelleily. Alkukiljahduksella varustettuna ampaisi kuin tykin suusta, kuunteli kyllä käskyt, mutta kapula oli niin sopivasti pehmeässä lumessa, että sitä oli vain kertakaikkisen PAKKO jäädä tamppaamaan ja heittelemään ja hyppimään ympyrää se suussa. Hölmistyneenä katsoi mua, että miten niin ei näin? Kutsuin luokse, kiersi esteen, palautin kapulan kanssa toiselle puolelle ja hyppäsi eteen, koko ajan kapula iloisesti suussa. Luonnollisestikaan tästä ei herunut palkkaa. Kolme toistoa ja kolme pelleilyä. Yksi kunnollinen, johon todellakin lopetettiin. Noh, otetaanpa luoksetuloa sitten, ei ainakaan pitäisi tulla ennakointia tällä vireellä. Juu ei. Ei ennakointia, mutta kolme täydellistä maahanmenoa. Kun piti seistä. Ei mitään tolkkua koko hommassa. Autoon jäähylle, aivan liian kovilla kierroksilla käytiin.

Tauon jälkeen yritettiin uudestaan. Tunnarin olin unohtanut jo ihan kärkeeen, vaikka alunperin sitä olin ajatellut, kun kerran olisi toisen kapuloita käytettävissä. Otin sitten uudestaan luoksetuloa, jossa pientä himmailua, mistä syystä ajattelin antaa tulla läpi. Mutta Maisa päätti ottaa maahanmenon keskellä. Miten niin ennakointi ongelma. Maisa vaan tietää paremmin. Otettiin juoksuharjoituksia Hannan ja mun välillä niin, että pysäytin aina kun vauhti näytti siltä, ja palkka tuli Hannalta. Tämä toimii Maisalle tosi hyvin.
Sitten ruutua. Otin ekan lätkällä, mutta äskeiset juoksuharjoitukset vetivät Maisan huomion kokonaan Hannaan, joten otettiin tosi lyhyeltä matkalta, jotta onnistui. Pidensin matkaa ja otettiin lätkä pois, ihan ok. Otin myös pari ruutua kutsuna, jolloin olin itse ruudun takana. Ensimmäisellä kerralla tuli liian kovaa ja yli ruudusta, mutta toisella kerralla jo korjasi itse. Hienoa Maisa! Päivän ensimmäiset kehut erinomaisesta suorituksesta!! Kyllä se siitä. Seuraamisen jälkeen otin vielä yhden ruudun kaukaa ja sivusta, jolloin Maisan piti oikeasti bongata ruutu, ja hienosti meni täysiä ja keskelle ruutua! Ai että olin ylpeä.
Väliin siis seuraamista, mikä olikin sitten taas kävelevä katastrofi. Kontakti ihan missä sattuu, edistystä poikittamista ihan sinnepäin meininkiä. Yksinkertaisesti kauheeta.

Mitäs näistä treeneistä jäi noin niinku päällimmäisenä käteen... Kasa katkenneita hermoja – ja muutama onnistunut ruutu. Että näin.