Nimittäin Maisanen. Hakkilan hallilla oli tällainen asetelma valmiina, ja tehtiin siitä pieni pätkä. Vitsit, että Maisa oli hieno! Huusi toki, mutta kuunteli silti, ja otti KAIKKI kontaktit! Tauko on tainnut tehdä ihan hyvää. Ja kepeillä ei mitään moittimista! Otin keppejä yksittäisenä eri tulokulmista ja hienosti haki puolesta välistä alkuun. Otin yksittäisenä myös keinua, jossa ei siinäkään mitään ongelmaa, ja kontakti loistava. Ei jäänyt mitään korjattavaa, Maisa oli siis täydellinen. Tulen palaamaan tähän kirjoitukseen tulevaisuudessa ahkerasti. "Oi, se yksi kerta..."

Ansan kanssa jatkui Pelastakaa keinu -operaatio. Ja ei sekään nyt ihan reisille mennyt, mutta kyllä silti alkoi vähän alahuuli väpäättä meikäläisellä, että kuinkahan pitkä ja kuinkahan kivinen tämä tie nyt mahtaa ollakkaan. Ei se auta, kun edetä hitaasti ja varmasti. Tää on oikeestaan aika hämmentävää, että Ansa on oikeasti jonkun asian suhteen edes ylipäätän epävarma. Päätön kana kun noin muuten on. Ei se siitä, leuka rintaan.

Helmin kanssa juostiin putki, puomi rengas ja sivussa ollut A este.