Tänään tehtiin koko pitkää rataa, joka näytti tältä:

 

(kun opin taas nämä uudet setit vuodatuksen kanssa, niin se rata tulee tähän)

 

Muutin omaa suunnitelmaani Sannan vinkeistä niin, että menin putken (2) toiseen päähän kutsuen oikealla kädellä ja valssaten muurille, toimi oikein mukavasti ja sain Maisan jo toisella kerralla odottamaan nätisti. Tästä varastelusta on nyt tehtävä kertakaikkisesti loppu, on aivan saakelin rasittavaa se. Valssi myös 3 ja 4 väliin, meni ok, samoin takaakierto. Putkelle oli yritys ohjata kauempaa, mutta varmisteluksi se meni ja kiersin hämäysesteen toiselle puolelle kuitenkin. Pituudesta saatiin niin paljon vauhtia, että lävähti suoraan kepeille toiseen väliin. Aalta puomille ok, keinu aivan loistava!, ehkä pikkuisen turhan paljon vauhtia puomille, kun kulma oli niin hankala. Kontaktit ok. Toisella kiekalla Maisa oli nähnyt vahingossa tennispallon (VIRHE), joten alku ei meinannut ottaa sujuakseen, kun lähti sitä etsimään. Otin pallon itselleni ja päästiin vauhtiin. Pysäytin aivan turhaan kauhealla metakalla Maisan ennen keppejä, mistä turha töksäytys. Yritin aalta sylikäännöstä putkeen, jotta pääsen sisäkaarteeseen renkaalle, mutta meni liian pieneksi pierrykseksi. Lopulta onnistui, mutta reeniä tarvitaan tähän kohtaan. Loppu hyvin ja puomin ohjaus putken toiselta puolela. Otettin vielä uudestaan putkelta (7) kepeille, nyt ohjaamalla suoraan pituudelta kepikepitkepitkepit. Ja se meni! Jiihaa.

Jäin vielä reenien jälkeen ottamaan kontakteja ja tätä sylikäännöstä. Intoa piisasi kuin pienessä kylässä vieläkin. Nyt vaan on tosi kovassa mietinnässä tuo huutaminen. Mitä tehdä, jotta ohjaajalla pysyisi järki päässä ja koiralla into tehdä?