Tiistai oli bedlingtonien päivä. Maisa-parka jäi potemaan naistenvaivojaan kotiin, kun pakasin Helmin ja Ansan autoon ja suuntasin kohti Kalasatamaa.

Tänään jatkettiin ohjauskuvioita. Otettiin välistävetoa, pakkovalssia, ja takakiertoa. Helmi oli kiitettävän kuulolla tänään, tai onhan se kuulolla aina, mutta että lisäksi vielä ihan täpinöissään tekemisestä. Siitä on tullut varsinainen herkkusuu (mikä näkyy jo rouvan vyötäröllä...), ja lelut ovat kakkossijalla agikentällä. Helmillä on pientä varastelua havaittavissa, mutta en puutu siihen mitenkään, koska on pääasia, että tekeminen on sen mielestä kivaa ja että se oikeasti lähtee liikkeelle, kun jotain ollaan tekemässä. Pakkovalssia otettiin siis kahdella esteellä 90 asteen kulmassa toisiinsa, ja se toimi Helmin kanssa tosi hyvin.

Välistävetoa otettiin myös kahdella esteellä, tämäkin meni hyvin, mutta vauhti vähän hidastui. Muuten ok.

Takaakierto aloitettiin ihansiivekkeen vierestä ja vähän takaakin. Tää oli selvästi ei niin kivaa Helmin mielestä. Isoilla avuilla ja kovilla kehuilla saatiin molemmin päin muutamia onnistuneita toistoja.

Sivuun rakennettiin vielä muutaman esteen pätkä, joka meni Helmiltä mallikkaasti. Jopa pikkuista irtoamista sivusuunnassa esteelle oli havaittavissa! Hienoa. Persjättö putkella, ja mikä kivointa niin vauhtia oli kiitettävästi. Tosi kiva reeni.

Sitten vaihdettiin kenttää Kalasatamasta Ojankoon. Ansan  pentuilujen vuoro. Tänään  meille oli suunniteltu hyppytekniikkareenejä. Neljä estettä, joissa rima noin 15 cm korkeudella ja rimojen väli 5 jalkaa. Ansa on vielä sen verran kirppu, että joutui otamaan parissa välissä ylimnäräisen askeleen, joten päätettiin lyhentää väliä seuraavalla kerralla. Muuten lähti hyvin, ja tajusi jopa, että rimat voi ylittää, eikä vain rynninyt vauhdilla läpi (mitä oletin tapahtuvan). Kaisi piti Ansaa kiinni lähdössä, ja itse olin kykyssä naama menosuuntaanpäin lelun kanssa. Tosi hyvä. Toi patukka on nyt niin kingi, että.

Otin takaakiertoja rima maassa, ja alkuun namialusta siivekkeen takana. Hyvin lähti, tosin viettää siinä ekstrahetken tarkistellen, että joko se loppui, ennen kuin tulee palkalle mun kädestä. Siirsin namialustaa muutaman kerran eteenpäin ja viimeinen oli niin, että namialusta oli jo riman toisella puolen. Hyvin lähti edelleen kiertämään, joskin muutaman kerran yritti oikoreittiä.

Kontakteja puomin alastulolla. Nyt pääsin jo ottamaan askeleen eteenpäin ja ehdin vielä palkata alustalle. Ansa pistää monesti maate kontaktille etutassut maassa.

Loppuun otettiin mutkaputkea ja eteenlähetystä. Ensimmäisellä kerralla jäi haistelemaan kohtaa, jossa otin takaakiertoa. Sitten lähti hyvin kolmen esteen takaa eteenpäin, mutta putken suu hukkui ja Sanna oli kiva palkka. Laitettiin taas patukka narunpäähän ja sitä vedettiin putkeen. Toimii hyvin, kun se sen hokaa, mutta monesti patukka hukkui. Täytyisi löytää jostaan samanlainen neonvärinen. Mutta sitten kun palkka löytyi, niin ei että se oli kiva! Ja sitten sen kanssa juostiin naru perässä putkea edestakaisin. Putki ei siis itsessään ole missään määrin pelottava, päin vastoin.

Otin vielä Helmin kanssa kunnon leikkimistä patukalla ja hyppy-rengas-puomi pätkää. Nyt ei enää rengas sujunutkaan, vaan järjestelmällisesti hyppäsi välistä. Kaisi tuli avuksi ja otettiin toistoja pelkällä renkaalla niin, että lähetin Helmin ja palkka tuli Kaisilta renkaan toiselta puolen. Tätä lisää jokaiselle koiralle, niin alkaa renkula hahmottua.