Reippailtiin Anun ja koirien kanssa metsässä ensin tunnin verran ja tultiin vielä lopuksi treenaamaan. Anu onkin kätevästi jo piirtänyt radat, ne löytyvät täältä.

1. radalla meilä oli hypyn 12 tilalla kepit. Kulma oli melko vaikea meille, kun ekasta keppivälistä tahtoi painella suoraan läpi. Alku meni ihan ok, mutta ohjaaja ei olut ihan mukana putkelle viennissä. Saatiin sekin kuitenkin onnistumaan. Puomille saisi tulla tosi paljon vielä vauhtia lisää.

2. radalle meidän ratamestari (Anu) halusi kunnianhimoisesti lisätä esteitä, jotta saataisin täyspitkä rata aikaiseksi. Morjes, mitä juoksua. Ohjaajan kunto oli aivan totaalisen riittämätön tuohon juoksemiseen. Maisallakin turkki viissiin tekee jo tehtäviään + tunnin juoksu  päättömänä metsässä tätä ennen vei siltäkin hieman keskittymistä. Okserissa rima tuli kerran alas, mikä aiheutti paniikinomaisen reaktion Maisassa ja seuraavan kerran varovaisen ylisuorittamisen samaisella esteellä. Täytyy sanoa, että pikkuisen tahmeeta oli meininki, mutta plussana se että muutaman kerran unohtamisesta huolimatta olen kykeneväinen a) ohjaamaan koiraa 20 esteen radan ja b) juoksemaan radan ryömimätttä maaliviivalle. Mutta töitä se kaipaa vielä.  Todistusaineistoakin tuli kuvattua, mutta se on suuren sensuurin rattaisiin jo hävinnyttä.

Hauskaa oli kokeilla samat radat osaavan koiran kanssa. Nizaa ei niin haitannut, vaikken jaksanutkaan juosta sen vauhdissa, riitti kun takaa huitoi ja husi seuraavaa estettä. Ehkä Maisakin sitten joskus.

Otin myös Helmin kanssa muutamia esteitä. Lähinnä toisen radan A:ta ja puomia ja niiden läheisyydessä olevia esteitä. Ihan ensimmäistä kertaa otettiin pöytää, ei ongelmia siinä. Kontaktiesteitä on Helmin mielestä tosi kiva menn, vaikkei sitä kontaktia kovasti niissä vaaditakkaan. Hienosti meni ja Helmillä oli hauskaa.