Keinukalliolla Niinan ja Pallon kanssa. Otin alkuun Maisan kanssa ruutua nurmella. Pari ekaa toistoa meni hakemiseksi ja toisessa jouduin antamaan ohjaavan käskyn. Ruutu kuitenkin löytyi. Kun tajusin palkata pallolla, niin kaksi seuraava toistoa olivat nopeat ja terävät, ja ennen kaikkea loistavalla paikalla. Niina rakensi tee-se-itse esteen kahdesta pölkystä ja laudan pätkästä. Ensin täytyi näyttää Maisalle, että kyllä tämä on este, hyppää yli. Muutama toisto kummallakin kapulalla, hyvin meni. Metallin pitoa ollaan nyt harjoiteltu kovasti, ja alkaa jopa jo sujumaan. Ei enää avaa suuta aivan ammolleen ja taiteile kapulan kanssa, vaan nyt alkaa olla jo rauhallisia pitoja, joskaan ei kaikki tiukasti kapulaa pitäen, mutta kuitenkin. Palautus laukalla on ikuisuus projekti.

Otin luoksetulon Niinan käskyttämänä, ja plörinäksi meni, valui ihan suoraan, hieman himmasi matkalla. Siirryttiin hiekalle, ja ekan toiston olisi voinut tehdä ilman mua kokonaan. Maisa tiesi, mitä piti tehdä. Noh, ei muuta kun pallo käteen ja johan lähti. Napakat pysähdykset ja makuun jälkeen pallo lensi taakse.

Makuutin Maisaa nurmella siinä jonkin aikaa jutellessa, ehkä n.5min, jonka jälkeen otettiin paikkamakuu yhdessä. Ei hyvä idea kaljulla koiralla syystuulessa. Ensin nousi seisomaan paikallaan, kävin palauttamassa. Sitten istumaan, palautus ja prkl, jonka jälkeen makasi kylmissään tärisevänä ja todella säälittävänä. Luonnollisesti otettiin vain lyhyt makuu tämän jälkeen. Mutta onnistunut sellainen. Kadutti hieman turkin vienti, mutta noh, kokeessa ei makuuteta ihan noin kauaa...

Ihan ok reeni, mutta ei ihan sellainen, josta olisi luottava mieli kokeen suhteen jäänyt.

 

Ansalla oli jälleen hiljentymisharjoitukset. Edistystä tapahtuu koko ajan pikkuhiljaa... Tänään hiljentyminen palkittiin perusasento- ja liikkeellelähtöreenillä. Ansa on vain ihan pikkuisen liian innokkaana hamuamassa kädestä nameja, eikä ilman käsiapua sivu-käsky löydä merkitystä, mutta kaikki aikanaan... Otin muutamia paikallamakuita, noin 5 metrin päässä ja 10-20 sekuntia. Se on siinä rajoilla, vielä pitäisi palkata aikaisemmin välillä, kun tuo 20 sekuntia on Ansalle vielä ikuisuus.

 

 

Luota koiraan

 

Olin taas polkenut jäljen ennen tokoilua, tällä kertaa jälki oli hyvin mutkainen mäkisessä maastossa. Ja maasto jälleen vaikea muiden hajujen (ihmisten ja eläinten) takia. Alku oli ihan räpellystä, ja Maisa hosui hirveästi. Ei saanut jäljestä kiinni janalta. Sen jälkeen aloin auttaa, ja ilmeisesti liian paljon, kun Maisa nosti päänsä kuin kysyen, että kumpi tässä nyt jäljestää. Sitten annoin Maisan tehdä työn ja löytyihän se jälki sieltä. Nyt oli matkan varrella tosi vähän nameja, mutta hyvin Maisa selvisi. Välillä etsi laajalla kaarella jälkeä, mutta löysi sen lopulta. Alkoi olla jo tosi hämärää ja päätin, että nyt sitten luotan vain koiraan, enkä ala ohjaileen, kun yhdessä vaiheessa hukkasin omat merkkauksenikin. Ja sittenhän niitä alkoi tulla vastaan, kun antoi koiran tehdä työn, vaikka suunta välillä epäilyttikin. Kokonaisuudessaan himppasen räpellysjälki, mutta kissan ruoka löytyi kaikesta huolimatta.