Kävin polkemassa Maisalle jäljen lenkille mennessä. Siitä ei tullut järin pitkä, ehkä noin 150 metriä. Jäljellä kaksi 90 kulmaa. Maasto oli vähän turhan risukkoinen hakkuiden jäljiltä, laitoin nameja hankalimpiin kohtiin, mutta kaikenkaikkiaan tosi vähän. Jälki vanheni vajaan tunnin. Maisa nosti jäjen janalta hienosti ja varmasti. Harmillisesti muutaman kymmenen metrin jälkeen puunnokkaan jääneet bedlingtonit herättivät ihmetystä ohikulkijassa, ja jouduin palaamaan takaisin, että ei, en ole pukenut kolmea bedlingtoninterrieriä hylätäkseni ne koivuun kiinni. Jos se ei ollut selvää yleisestä habituksesta. 

No, palattiin Maisan kanssa samaan kohtaan, ja jatkettiin jälkeä. Ensimmäinen kulma meni tosi hyvin, mutta toisella tuli hukka. Pienen pyörimisen jälkeen jälki löytyi taas, ja Maisa jäljesti hienosti loppuun. Tosi hienosti Maisa jäljestää, mutta ongelmaksi alkaa ehkä muodostua juuri sen innokkuus jäljellä. Tolla vauhdilla ei taida nousta yksikään keppi matkalta.