Ansan kanssa piirin vuorolla. Tänään meillä oli seuraa, ja Heidin kanssa saatiin pari luoksepäästävyyttä otettua pitkästä aikaa. Ja nyt jo melkein pysyi pylly maassa! Jes! Sen oikein näki, kuinka Ansan piti hillitä itsensä vain hännän heilutukseen, ja se onnistui toisella kertaa. Vau, se oikeasti kehittyy!

Aina on otettava hyppyä, koska tällä hetkellä piirin reenit on ainoa paikka, jossa sellainen on saatavilla. Meillä on pienehkö ongelma ehkä kehittymässä tästä, koska tuntuisi olevan suhteellisen kova hittituote. Tosin jos sattui tekemään kokonaan oikein karkaamisen jälkeen, niin palkkasin vielä, mutta nyt täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota tähän, ettei turhaan nollata. Alkuun oli taas vaikeuksia saada sitä pyllyä pysymään ylhäällä, kun Ansa on niin vakuuttunut avoimen luokan versiosta, että tarjoo sitä usein. Otettiin pari settiä toistoja, ja jälkimmäisellä saatiin kaksi (!) toistoa ilman minkään laisia käsiapuja, siihen asti, että kiersin esteen toiselle puolelle vapauttamaan (ei perusasentoon asti). Vähältä hienoa!

Liikkeelle lähtöjä otin muutamia, ja vielä vaan tahtoo pompata käteen kiinni. Palkkasin niistä vähemmän aggressiivisista namin tavoitteluista. Seuraamista oikealle ja vasemmalle ympyrän kehää. Vasemmalle taipui alun törmäilyjen jälkeen tosi hyvin, ja takapään käytön idea alkoi selvästi hahmottua. Oikealle taasen aika surkeeta, jätätti ja otti etäyyttä, katseli vähän niinku että miks meet karkuun koko ajan. Hä? Nami polveen kiinni, niin parani. Tätä paljon paljon lisää.

Liikkeestä seiso ensin nami vasemmassa kädessä voimakkaalla käsiavulla suoraan naamaan. Toimii, ja pääsen etenemään muutamia metrejä hyvin. Takaisin sivulle väistää vielä tosi herkästi, mutta siihenkin loppua kohti muutamia hyviä, jolloin pääsin ihan kiinni. Otin vielä toisen setin niin, että vaihdoin auttavan käden oikeaksi, ja ilman namia. Yllätykseksi toimi hyvin.

Näistä reeneistä jäi tosi hyvä mieli, ja Ansa keskittyi ihan satasella, vaikka meillä oli nopeita ja isompia koiria seurana.