Kaikkien kanssa Ojangossa, ja virallisesti Ansan ja Maisan reeneissä. Ansa ensin. Alkuun otettiin irtoamisharjoituksia yhdellä putkella ja esteellä. Ensin olin itse lähettämässä Ansaa esteen takaa putkeen, jonka toisessa päässä Sanna kutsui lelun kanssa. Hyvin lähti. Sitten otettiin lähetystä niin, että itse olin putken suun kohdalla, mutta selvästi muutaman metrin päässä. Ansa ei edes huomannut mua, vaan paukkasi suoraan putkeen lelulle. Sama toiselta puolelta ja nyt oma liike mukaan, selvästi pois kaartaen. Pari ekaa toistoa meni niin kuin mua ei olisi ollutkaan, mutta kolmannella saatiin hieno onnistuminen, kun Ansa kuunteli mun käskyjä, meinasi juosta putken ohi, mutta korjasi itse. Jes!

Sannahan ei tunnetusti päästä edes pentuja helpolla, joten jatkettiin hämäysradalla:

 

Näistä esteistä piti suorittaa siis vain hypyt (1 ja 2). Ensin otettiin kutsumalla, ja Ansa tuli tyylilleen uskollisena jalat joka suuntaan huitoen, putket vetivät niin kovasti puoleensa, ja pientä siksakkia piti tehdä, mutta pystyi kuitenkin hillitsemään itsensä ja tuli suoraan läpi. Seuraavat otettiin itse koko matkan ohjaten toiselle hypylle. Hyvin pysyi Ansa kädessä ja olisin voinut kuulemma enemmänkin siihen luottaa, ja ottaa reippaammin vauhtia ja aikaisemmin lähetyksen toiselle esteelle.

Seuraavaksi lähdettiin suorittamaan kolmea peräkkäin seisovaa hyppyä. Ei siis tokikaan suoraan, vaan tietenkin pakkovalssilla, twistillä, saksalaisella käännöksellä sekä jaakotuksella. Saksalainen osoittautui ohjaajalle haasteellisimmaksi, kun se perhanan siiveke oli aina tiellä. Mutta lopulta minä sekä Ansa päästiin kunnialla läpi nämä.

Helmin kanssa otin väliaikatoimintaa ja Helmin lempiesteitä pallopalkalla, eli paljon puomia, aata ja putkea. Otettiin me vähemmän suosikki-kepitkin, mitkä meni jo vallan mukavasti, edelleen toki peruutellen. Otettiin myös yhdellä esteellä takaakiertoa. Se ei Helmiä niin huvita, mutta pallon vilautuksella saatiin muutama vauhdikaskin.

Pentuilun jälkeen oli Maisan reenit ja meitä oli paikalla kaikki kaksi: Repe ja Maisa, jolloin Jaanakin jäi Menan kanssa. Päästiin tekemään tosi paljon, kun oli niin vähän porukkaa, hyvä näin. Otettiin samaa kikkailua kolmella esteellä, kuin pentujen kanssa, ja kyllä sillä kaikella huitomisella saatiin ihan onnistuneoitakin suorituksia.

Sitten lisättiin yksi este ja kahteen kohtaan nämä väännöt:

 

Meni jo astetta vaikeammaksi ja toiseen twistiin tuli kyllä melkoinen kiire. Mutta onnistui joten kuten. Ja sitten jos joku vielä kertoo mulle, mihin voi laittaa palkkapallon niin, ettei Maisa näe sitä, mutta josta sen saa sadasosasekunnissa tempaistua pois? Tänään testauksessa hiha, mutta aiai miten hidasta.

Sitten vähän pitempi pätkä, joka näytti tältä:

 

Sylikäännös onnistua millän ilveellä, ja siitä tulikin päällimmäinen kotiläksy meille. Harjoiteltiin sivussa ja saatiin ihan onnistumisiakin, mutta melko toispuoleinen Maisa näyttäisi olevan. Alku meni kuitenkin loistavasti.

Lopuksi vielä ihan rataa:

 

Maisa haki kepit ihan sairaan hyvin!! Niinhän se Sanna aina sanoo, että pitäisi luottaa... Mutta vauhti on silti niillä rajoilla, että sain ohjeeksi auttaa tuollaisissa tilanteissa toiseen väliin, ettei kova vauhti syö yhtä keppiä. Huonolla ohjauksella Maisa tejki esteen väärin päin. Kontaktit oli aivan loistavat! Luotin koiraan. Ja kuulemma voisi joskus palkatakin näistä hienoista suoprituksista. Miten niin, kyllä se Siperia opettaa. Sylikäännös ei tässäkään meinannut ensimmäisellä kierroksella onistua sitten millään, mutta saatiin se Maisa pussiin lopulta. Esteiden  (ja) välillä ohjaus töksähti ihan kunnolla, mutta Maisa teki silti, ja puomille erinomainen kontakti.

Toisella kiekalla ohjaaja oli kuunnellut ohjeet ja korjasi kaikki ensimmäiset kerran virheet, ainoastaan pussista meinasi suhahtaa ohi, mutta nyt kun otin siihen vielä takaaleikkauksen, niin meni paljon mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Olinko vähältä ylpeä meistä!