Ensimmäiset treenit sitten Pieksämäen kokeen 15.11. Ja olihan sitten virtasta pikkuisen. Otin alkuun ruutua pitkältä matkalta ja aivan kylmiltään, olin vienyt lätkän aiemmin ruutuun. Maisalla ei ollut pienintä härmän käkkärääkään, mikä oli ruutu, ja mitä niiden tötsien läsnäollessa olisi kuulunut tehdä. Ei sitten pienintäkään. Mutta käveltiin sitten yhtämatkaa lätkälle asti, palkkasin ja otettiin uudestaan. Tällä kertaa homman nimi oli tiedossa. Edes Maisan suosikkeihin kuuluva Hanna ei häirinnyt ruutuun menoa (paljoa, pieni kaarros oli otettava Hannan suuntaan. Otin muutaman toiston ja vapautin seisomisesta, yhden kerran maasta. Seuraavaksi oli tunnarin vuoro. Hanna piilotti kapulan ryteikköön, ja tällä kertaa Maisa tiesi, mitä oltiin tekemässä. Ihan vähän meillä oli liikaa kierroksia, mikä aiheutti aika messevää rouskuttelua. Otin kapulan lisäksi puusäleen Maisan huulipielestä. Ei hyvä. Mutta nenä toimi, positiivista. Viimeiseksi otettiin Hannan käskyttämä seuraamiskaavio. Melkein voittajan vaatimuksilla, peruutus jätettiin pois. Ja johan oli irtoamista Maisalla. Vasemmalle askeleissa oikein hypähti viimeiseksi sivuun, oikealle hieman parempi. Oikeastaan liikkeessä ehkä vasemmalle käännös oli ainoa, mihin olin tyytyväinen. Ja paikoittain oli myös tosi kiva kontakti, varsinkin kun oli tempojen muuntelua. Mutta sanottakoon näin summa summarum, että eilen julistamani treenitauko on nyt päättynyt ja jatkamme omia tokotteluja juoksuista huolimatta.