Ansan pentutokon kolmas kerta Malminkartanossa. Siitä on kehkeytynyt todellinen nenäkoira, kuten myös kuulemma veljestäänkin. Tosin tuolla kentällä on niin paljon treenejä, että saattaa siellä nami kavereineen olla sekä ehkä muutama pikku vahinko. Niin ja olikos mun koira nyt 4 kuukautta...

Jatkettiin remmissä kävelyn opettelua. Meillähän tää tuntuu olevan opettelun alla aina ja vain näin keskiviikkoisin... Kolmen koiran kanssa ku...seliseli. Ansa hyppii hirveesti namia tavoitellessaan, mikä aiheuttaa pieniä vaikeuksia ja toisella hetkellä kun kontakti menetetään, niin hajut vievät mennessään. Mutta kyllä se tästä. Remmikävelyharjoitus tällä kertaa niin, että käveltiin vastaan tulevan koiran ohi molemmilta puolin. Koirien mennessä ulkopuolelta se sujui arvatenkin vähän paremmin. Ansa kun tykkää kaikista. Ja kaikkien tietysti tulee tykätä myös Ansasta.

Opeteltiin EI- sanaa. Leluja ja nameja laitettiin jonoon ja pujoteltiin niiden välistä. Ihan ookoo...

Lopuksi luoksetuloa ympyrän keskeltä. Hyvin tuli. Tää jännittää ehkä eniten, mutta kiva huomata että kyllä se mamma on ihan kiva.

Väliajoilla harjoiteltiin kontaktia ja odottamista. Alkaa olla etevä tyttö tässä, kun ruualla harjoitellaan joka päivä. Liian pitkäksi ei dottamsita saa tehdä, koska silloin alkaa hajut kiinnostaa. Metrin päähän ollaan jo päästy.

Kotona ollaan nyt siinä piisteessä, että ruuan voi laittaa ihan eteen ja silti tapittaa silmiin. Hienoa Ansa. Maisalle kun tehdään samaa samaan aikaan, niin se kurkottaa kaulaa nin pitälle kuin riittää, kuola valuu kippoon ja kun lupaa ei tule, niin sitten käännetään silmiä niin ylös kuin vain mahdollista liikuttamatta päätä. Hölmö, vähemmälläkin pääsisi.

Maisan kanssa ruutua, tunnaria, kaukoja ja noutoja.