Maisa oli odottanut autossa melko kauan, kun katselin Helmin kanssa mölliagikisoja. Ajattelin, että olisi kerännyt tarpeeksi intoa pikku treeniin, mutta en tiedä menikö jo toisesta päästä ylikin.

Maisan meiniki oli yhtä pelleilyä. En tiedämikä vaivasi, mutta Maisa ei tehnyt mitään helppojakaan juttuja kerralla niin kuin se ne osaa. Seuraaminen oli ehkä parasta antia, joskin siinäkin edisti. Luoksetulon pysäytykset oli valuvia, ja tällä kertaa meidän hieno maahanmenokaan ei ollut nin hieno. Jätin seuraamisen pois ja loikin pitkin kenttää jaellen vuoron perään seiso ja maahan käskyjä. Puuroa taisi olla korvissa ja paljon. Sain vain muutaman sellaisen, josta kehtasi antaa palkan. Ja se ei ainakaan tänään motivoinut Maisaa yrittämään uudestaan.Ajattelin, että ennen kuin päreet lentelevät pitkin kenttää, niin otan jonkun Maisan mielestä tosi kivan liikkeen, jonka se ihan varmasti osaa ja siten lähdetään kälppimään. Ajattelin, että avon hyppy olisi loistokas päätös. Niinhän sitä olisi voinut luulla. Innolla hyppäsi kyllä esteen toiselle puolelle ja istui. Muttei sitten enää takaisin. Huoh. Siitäkin sitten muutama tankkaus ja vihdoin se onnistui. Mentiin pois.

Ihan käsittämätöntä meininkiä Maisan osalta. Oli aivan ihmeellisellä päällä, eikä kumpaakaan enää hetken päästä huvittanut koko homma. Olis pitäny jättää treenaamatta.