Tänään oli viimeinen kerta Ansan pentukurssia. Huomasi selvästi, kuinka huimasti pennelit olivat kehittyneet tämän neljän viikon aikana. Ohitusharjoitukset menivät tosi hyvi, otettiin taas pareittain vastaan kävelyä ja ohjaajien tervehdys. Luonnollisesti tämä oli helpompaa Ansalle, kun ohjaajat kohtasivat rinnakkain. Koirien ollessa sisäpuolella piti hetkinen hakea Ansan kontaktia, mutta kylä se sieltä tuli ja pylly iski maahan. Tässä tarvittaisiin muutenkin niiiiin paljon enemmän treeniä, että jokaista vasten ei voi hypätä.
Ympyrässä toisten koirakkojen välistä pujottelu meni Ansalta ihan jäljestämiseksi. Täytyy varmaan ottaa tämäkin laji repertuaariin, kun siihen tuntuu olevan ihan luontaista potentiaalia. Paikoin sain jopa kontaktiakin, mutta nenä vei pääasiassa. Tänään oli myös määrä esittää kurssin aikana opeteltu temppu. Hmm... joku ei ollut opetellut, joten esittelimme "vain" maahanmenon ja siitä istumisen. Hienosti tuo tirriäinen nuo tekee, tietysti namin avulla vielä, mutta silti. Kaukokäskyjen alkeita...
Loppuun otettiin hyppyä. Ensimmäisellä kierroksella mentin remmissä molemmat esteen yli, eikä tässä ongelmia. Toisella kierroksella namialusta toiselle puolella ja lähetys hypyllä. Ansa ei tosiaan edes ajatellut edessä olevan mitään estettä, vaan rynnisti suoraan esteen läpi namille. Vähän huomasi jotain hidasdtusta matkalla, mutta tuskimpa oli mitään hajua, mikä oli homman juoni. Eipä ainakaan kiertänyt estettä.
Sitten Maiskin vuoro. Hienosti olivat Helmin kanssa odottaneet reunalla koko tunnin, mitä nyt välillä Maisan örinää kuului reunalta, kun Ansan kanssa lähettyvillä leikin. Helmi osaa odottaa maailman näteimmin.
Ylläripylläri, ensinnä ruutua. Tää on nyt tosi hyvällä mallilla. Tosin pieni kutina on siitä, että meidän ruutu on oranssi kartio-sidonnainen. Ja se alkuälähdys. Voi viulu. En ole vielä keksinyt, miten sen kitken hidastamatta Maisan tykitystä ruutuun. Ehdotuksia otetaan vastaan. Vielä se on mennyt läpi sormien, kun muistissa on noudon varastamisen korjaaminen, joka kieltämällä ja lähdön estämisellä meni siihen pisteeseen, että kapulaa ei enää haettu ollenkaan. Siihen en halua, kun tässä vaiheessa ollaan ruudun kanssa.
Alkoi olla jo melko epätoivoinen olo tuon tunnarin kanssa. Olen aktiivisesti aina tilaisuuden tullen piilotellut ja heitellyt milloin mitäkin luonnosta löytyvää ja aina se oma sieltä on noussut, samoin kun se osaa etsiä omaa kapulaa pöpeliköstä. Sitten kun siihen lykkäsi muuta kapulat, niin liikkeestä tuli nouto. Ja niin sairaan kiva sellainen. Niin monta kertaa on kulunut kaikki kuusi kapulaa, kun Maisa on peräjälkeensä hakenut kaikki paitsi oman. Eli ei siis mitää härmän käkkärääkään ole ollut, että siinä pitäisi hetki pysähtyä haistelemaan ja miettimään, että mikäs täältä piti tuoda. Noh. Tämä sitten ajoi Suvin kehittelemään omia taktiikoita. Ja tsädäm! Läpimurto! Maanantaina kehitin pienessä päässäni uuden taktiikan, jolla saan Maisan miettimään. Laitoin oman kapulan päälle namin ja sen viiden muun joukkoon muutaman metrin päähän. Näinpä alkoi nenä käymään ja oma nousi. Otin muutamia toistoja näin ja muutamia niin, että laitoin namin kapulan alle. JES! Väliin ruutua ja uudestaan tunnari ilman nameja. Maisa HAISTELI ja TOI OMAN! Ai että mikä naantalin aurinko ajeli Hyvinkäältä kotiin. Ja te, jotka tiedätte, että tämä vie ahteri edellä kuuseen: älkää kertoko!Eli siis, tällä jatkettiin tänäänkin, otin vain ensimmäisen namilla, ja loput ilman. Yhden kerran nousi väärä, mutta muut toistot loistavia.
Luoksetuloa takapalkalla. Viime viikon onnistuminen takapalkkalaanseerauksessa ei enää toiminut sitten tänään. Aivan liian kova magneetti. Kieltämällä se kuitenkin (yllättäen) onnistui ja saatiin yksi loistava luoksetulo molemmilla pysähdyksillä.
Kaukot menio pikkuisen penkin alle tänään, kyllä siinä ainakin sen 3/4 koiraa liikuttiin eteenpän. Ongelmana seiso-maahan. Maisa ei vedä hissilla taakse, vaan ottaa askeleen eteenpäin. Eli nyt hissittämään kotona.
Hyppynoutoa, jossa ei mitään moitittavaa. Ei edes yrittänyt sivusta takaisin. Täytyy tietysti olla itse tarkkana tuossa heitossa, että se tosiaan menee suoraan esteen taakse.
Metallinouto on niin huvittava. Maisa lähtee joka kertaa normi noudon innollaan, mutta perillä huomaakin se olevan tuo metalinen ällötys, niin takaisin tulo on ravilla ja kapula juuri pysyy suussa. Tarvitaan aika nopea irti-käsky lopussa.
Kommentit